Skip to main content

Vasta tällä vuosituhannella maailmasta tuli ihmisille aivan liian suuri. Ihminen on siirtynyt savannilta asfalttiviidakoihin ja ihmisen reviiriksi levisi koko maailma. Tässä on paljon hyvää mistä ihmisen kaltainen sosiaalinen eläin tykkää mutta savannilaisen aivot ei millään ymmärrä koko suurta maailmaa.

Totuus on että kukaan ei tiedä mistä maailmassa kaikki johtuu, mihin kaikki johtaa tai edes miksi jokin meni niin kuin meni? Joku voi ajatella että pieni porukka jossain tietää maailmasta kaiken (siisi aivan kaiken) niin hyvin, että kaikkeuden määräävät langat pysyvät lujasti heidän hyppysissään ja tämä tuntematon porukka on maailmassa kaiken takana. Siihen saakka kun tätä porukkaa ei kukaan tapaa ja/tai tiedä nimetä ketä porukassa on, puhumme tarinasta siinä missä on Taru sormusten herrasta.
Savannilla asuvien ihmisten ymmärrys kaikesta oli nyky ihmisen ymmärrystä parempi. Savannilla eleli kylässä muutama kymmenen ihmistä jonka ajatuksia ja tekoja oli helppo ymmärtää. Nyky ihmisen ympäröi satoja tai tuhansia ihmisiä tai some”kavereita” eikä ymmärrykseemme mahdu millään niin paljon erilaisuutta jota tällainen joukko maailmalle kertoo. Ei vain onnistu vaikka kuinka leveästi haluaisimme asiat nähdä!

Maailma on erittäin verkottunut ja se on ongelma. Voimme napin painalluksella olla maailman toisella puolen niin mistä helvet**tä tiedämme että mikä tai kuka on oikeassa, ja kuka väärässä? Loputtomuudesta keräilemme asioita jotka itsestä tuntuu oikealta, mutta keräämme vain ne asiat jotka pystymme edes jotenkin järkeväksi perustelemaan. Perustelujemme pohjalla on kuitenkin aina ennalta keräämämme tietämys. Miten voimme oppia erilaista tai hyväksyä oikeaksi itselle jotain täysin tuntematonta jos valikoimme vain ne asiat, jotka osaamme jo entuudestaan oikeaksi perustella? Mistä tiedämme oman perustelumme oikeellisuuden, vaikka asiaan löytyisi lähde johon luotamme tai asiaan uskoisi miljoona muutakin ihmistä? Emme siltikään ymmärrä kaikkea vaikka uskoisimme jonkun jossain tietävän ja uskomamme tarun mukaan tietääkin. Voihan Taru sormusten herrastakin olla totta jos näin haluamme uskoa ja miljoona muutakin näin uskoo nimeen kultaisen sormuksen!