Susilaumassa on samoja sosiaalisia piirteitä kuin ihmisen olisi hyvä osata ollakseen palanen omaa Sapiensien laumaansa. Susi palvelee aina laumaansa ennen omaa etua ja lauma palvelee sutta suden eduksi. Susilla on selkeä hierarkia jossa paikka ansaitaan uhrautumisella ja kunnioituksella omaa laumaasa kohtaan, (lauma on suden suurin arvo). Hyvyys ja uhrautuminen palkitaan lauman antamalla luottamuksella ja kunnioituksella sutta kohtaan.
Media johon päivittäin törmäämme on mahdollistanut sen että löytämällä huonoutta maailmasta saa luvan tulla kuulluksi ja ansaita tällä tyhjää kunnioitusta ja luottamusta. Huonouden löytämisellä käännetään ympäri ajatus siitä että oikeasti ansaitusta hyvyydestä palkitaan. Unohdetaan hyvä, ja palkitaan huonous kahmimalla omalta laumalta (seuraajat: Fb,Tik Tok,Ig jne.) itselle tyhjää hyvyyttä sekä luottamusta kertomalla siitä mikä omasta mielestä on maailmassa väärin ja/tai huonosti.
Susilaumassa tämä ei käy, huonoutta vaalimalla sosiaalinen arvo laumassa laskee! Miksi ihmeessä ihmisten maailma joka on jostakin kulmasta katsottuna päin ”helve*tiä” saa suuresti arvoa, kun hyvyydestä pitäisi palkita? Maailmassa on ”vääryyttä” ollut aina ja tulee aina olemaan jos näin haluamme ajatella ja nähdä, tai emme tunne tarinaa näkemämme ”vääryyden” rivien välistä. Jos rivien välit jää tyhjäksi niin tiedämme osan ja arvaamme lopun. Tyhjää ei voi lukea se täytyy tietää!
Hyvyys on aina ollut ihmiskuntamme voima. Ilman hyvyyttä ei ihmiskuntaa enään olisi ollut pitkään aikaan. Suurimman uhkan ihmiskunnalle luo tekemämme virheet, ei maailmamme vääryys, useimmiten vääryys tulee vasta kun virhe on jo tapahtunut! Olisiko meidän kuitenkin parempi olla susia toisillemme kuin omaa korokettamme rakentavia virheiden sanansaattajia, oman rakkaan laumamme kustannuksella?♥️
