Riittävä on ”mittapuu”, joka on riippuvainen jostakin muusta kuin omasta vajavaisuudesta, tai omasta riittävyydestä. Urheilussa useimmiten toimii riittävyyden ”mittapuuna” muut urheilijat joihin itseä verrataan. Miksi vertaamme itseämme muihin ja määritämme omaa riittävyyttä sillä mitä muissa koemme tai näemme? Koitammeko varmistella sitä mitä jo olemme vai uskotella itselle jotain mitä emme (vielä) ole?
Kumpikin vertaus on huono ja/tai vääristelevä mittari!
Lajeissa jonka arvostelu perustuu moneen erilaiseen tekijään kuten voimistelu, tanssi, fitness jne. on itsensä subjektiivinen ennen kilpailua tapahtuva etukäteen arvottaminen vaikeaa. Etukäteen arvottamisen vaikeutta lisää epävarmuus siitä että emme tiedä mihin itseä verrata? Tällainen vertaaminen luo kilpailijalle aivan turhaa painetta omista kyvyistä ja omasta riittävyydestä kilpailijana! Miksi turhaan stressata asiaa mitä ei edes tiedä?
Ihminen nyt vain on sellainen että epävarmuus pelottaa. Tällainen epävarmuus on itse rakennettu uskomus siitä mitä kuvittelemme olevan tulossa mutta tämä on asia mihin emme itse pysty kuitenkaan vaikuttamaan vaikka mitä uskoisimme.
Muiden kunnioittaminen on jokaisen hyvän urheilijan merkki. Kunnioitus ei ole muille alistumista tai oman arvon alas kirjausta vaan itsevarmuutta kohdata kilpakumppanit reilun kilpailun hengessä jonka jokainen kilpailija on ansainnut!
Usko itseesi, älä uskomuksiin. Kilpailija on parhaimmillaan, kyvyistään tietoisena itsenään. Muut luottavat sinuun, miksi et itse luottaisi? Luottamus on kuitenkin aina ansaittua!
Tsemppiä viikonloppuun kilpailijat, jokainen on jo arvostuksensa ansainnut olemalla arvokas kilpailija!
